Koulumatkat ovat tärkeä väylä, kun lapsi harjaantuu itsenäiseksi liikkujaksi. Auton takapenkiltä ei liikennetaitoja opita samalla tavalla kuin itse liikkuen.
Lihasvoima onkin edelleen yleinen lapsia kouluun liikuttava voima. Liikenneturvan kyselyyn* vastanneet vanhemmat kertoivat, että kouluun kävelee ainakin joskus neljä viidestä lapsesta (79 %). Pyörällä kulkee hieman yli kaksi kolmasosaa (71 %).
Kelit vaikuttanevat siihen, että yli puolet vanhemmista kertoi joskus kyyditsevänsä lapsensa kouluun. Vain noin joka kymmenes kertoi tekevänsä sen usein.
Yhdessä harjoitellen eteenpäin
Keskimäärin lasten arvioitiin olevan valmiita itsenäiseen liikkumiseen kävellen kodin lähiympäristössä noin ekaluokkalaisena, pyörällä noin kolmasluokkalaisena ja joukkoliikenteessä hieman vanhempina.
Käsitykset lapsen kypsymisestä itsenäiseksi liikkujaksi heijastunevat myös koulutaipaleen harjoitteluun. Noin neljä kymmenestä kertoi harjoitelleensa koulureittiä lapsen kanssa useita kertoja. Vain muutama kertoi, ettei harjoitellut kävellen kuljettavaa koulumatkaa laisinkaan.
Syyt tähän olivat varsin luonnolliset: valtaosalla matka oli entuudestaan tuttu tai koulumatka oli lyhyt tai turvallinen. Monella ekaluokkalaisella oli myös oppaana oma sisarus.
Pyöräillen kuljettavaa koulumatkaa harjoitteli lapsen kanssa lähes neljä viidestä vanhemmasta.
Pyöräilykypärästä keskustellaan myös teinin kanssa
Liikenne on osa päivittäistä perhe-elämää myös puheenaiheissa. Lähes kaikki vanhemmat ovat keskustelleet alakouluikäisten lasten kanssa muun muassa tien ylittämisestä, pyöräilykypärän ja turvavyön käytöstä, kävelijän paikasta tiellä, pimeällä liikkumisesta sekä pyöräilyn perussäännöistä.
Yläkouluikäisten kanssa liikenneaiheet hieman vähenivät. Turvavyön käytöstä kertoi keskustelleensa yhdeksän kymmenestä vanhemmasta. Lähes kaikki olivat keskustelleet pimeällä liikkumisesta tai heijastimen käytöstä.
Pyöräily nousi myös keskusteluihin ja yli yhdeksän kymmenestä vanhemmasta kertoi, että kypärästä ja pyöräilyn perussäännöistä on teinin kanssa juteltu. Myös päihteettömyys oli noussut puheenaiheeksi neljällä viidestä. Mopoilu oli ollut esillä vähän yli puolella vastanneista.
Lapsen kännykänkäyttö näkyy myös liikenteessä
Lähes kaikki olivat sitä mieltä, että alakouluikäisen lapsen on erittäin tai melko vaarallista jättää turvavyö kiinnittämättä, kun ajetaan maantiellä. Turvavyön käyttöön taajamassa suhtauduttiin aavistuksen löyhemmin.
Huolestuneisuus näkyi myös suhtautumisessa heijastimen käyttämättömyyteen, mutta kypärättömyyttä pyöräillessä piti vaarattomana lähes joka kymmenes (7 %).
Lapsen kännykän käyttö liikenteessä koettiin vaarallisimmaksi silloin, kun sitä käytetään viestittelyyn, pelaamiseen tai videoiden katsomiseen kävellessä. Kävellessä kännykkään puhumista piti vaarallisena vain 64 prosenttia.
Yläkouluikäisen kohdalla huolenaiheina korostuivat moottorikäyttöiset kulkupelit. Vaarallisena pidettiin, jos teini ei käytä mopoillessaan kypärää tai jättää autossa turvavyön kiinnittämättä. Viritetyllä mopolla ajamisen koki melko tai erittäin vaaralliseksi yhdeksän kymmenestä vanhemmasta.
Heijastimen käyttämättömyys huolestutti lähes jokaista vanhempaa myös teinin kohdalla. Suhtautuminen pyöräilykypärän käyttämättömyyden vaarallisuuteen loiveni yläkouluikäisen kohdalla nuorempiin verrattuna: 85 prosenttia vanhemmista koki kypärättömyyden
vaaralliseksi. Kävellessä viestittelyä, pelaamista tai videoiden katselua piti vaarallisena neljä viidestä.
Kun vanhemmilta kysyttiin lasten kännykänkäytöstä, vain noin yksi kahdeksasta arvioi, ettei lapsi puhu koskaan kännykkään liikenteessä kävellessään. Viestittelyn koettiin olevan yleistä.
Arvioiden mukaan neljä kymmenestä lapsesta ei koskaan kuuntele musiikkia kuulokkeilla kävellessään. Hieman yleisempää oli Pokémon-tyylisten pelien pelaaminen tai videoiden katselu. Kolmasosa vanhemmista kertoi, ettei lapsi koskaan pelaa kännykällä jalankulkijana.
Pyöräillessä kännykänkäytön uskottiin olevan huomattavasti tätä harvinaisempaa. Vanhemmista yli puolet arveli, ettei lapsi kuuntele musiikkia (54 %) tai puhu puhelimessa (57 %) pyöräillessään. Noin seitsemän kymmenestä oli sitä mieltä, ettei lapsi käytä kännykkää
pyöräilyn aikana viestittelyyn, pelaamiseen tai muuhun aktiviteettiin.
Kolmasosa vanhemmista kertoi, ettei lapsi koskaan pelaa kännykällä jalankulkijana.
Liikennekasvatus kodin ja koulun yhteistoimintaa
Kodeissa, varhaiskasvatuksessa ja kouluissa tehtävällä liikennekasvatuksella on keskeinen osa lapsen turvallisten liikennetaitojen kertymisessä. Valtaosa vanhemmista kokeekin, että vastuu liikennekasvatuksesta on nimenomaan kodilla ja koululla yhteisesti. Esiopetuksessa
näin kokee olevan 70 prosenttia vanhemmista, alakoulussa 81 prosenttia ja yläkoulussa 77 prosenttia.
Myös vanhemman näyttämä malli on tärkeä, kun lapsi opettelee liikkumaan liikenteessä turvallisesti. Moni vanhemmista tunnustaa, että voisi olla parempikin esimerkki. Eniten omantunnon tuskia koetaan kielenkäytön kohdalla: toisten liikkujien toimintaa kommentoidessa joka kymmenes arvioi olevansa mallikelvoton. Neljä kymmenestä myönsi, että voisi olla parempikin.
Selkeimmin esimerkillisiä koettiin olevan jalankulkijana tietä ylittäessä (73 %). Hieman tätä harvempi koki olevansa pääosin mallikelpoinen sekä toisten huomioon ottamisessa (69 %) että turvalaitteiden kuten turvavyön, pyöräilykypärän tai heijastimen käytössä. Hyvän pyöräilijän esimerkkinä koki olevansa 63 prosenttia vanhemmista.
Vaikka toiminta olisi tiedostamatonta, aikuinen on jatkuvana esimerkkinä lapsille niin liikenteessä kuin vaikka ruokapöydässä. Aikuisten liikennekäytös vaikuttaa siihen, millaisiksi liikkujiksi lapset kasvavat.
*Liikenneturva selvitti lasten vanhempien ajatuksia lasten koulumatkoista ja liikennekasvatuksesta kyselytutkimuksella elokuussa 2017. Kantar TNS Oy:n toteuttama kysely kohdennettiin vanhemmille, joilla oli taloudessa alaikäisiä lapsia. Yhteensä vastaajia oli 701.
