Liikenteen rytmi ja liikennemäärät ovat Helsingissä tyystin toisenlaiset kuin vielä 10–15 vuotta sitten. Se on havaittu HKL:n kouluttajan ja pitkän linjan ratikkamies Marko Huupposen mukaan myös raitiovaunureiteillä. Lisäksi pääkaupungin liikenneilmasto on vuosituhannen vaihteen jälkeen kääntynyt askel askeleelta itsekeskeisempään suuntaan.
”Älylaitteiden käytön ohella jatkuva kiire ja minä ekaksi -asenne on lisääntynyt ihan selvästi. Se on harmillista, sillä liikenne on nimenomaan yhteispeliä”, Huupponen huokaa. Kuljettajan vinkkelistä tämä tarkoittaa, että riskitilanteita, vaaranpaikkoja ja muiden tielläliikkujien aivoituksia on pyrittävä ennakoimaan entistä tarkemmalla silmällä ja kaukokatseisemmin. Myös sään ja ajokelin vaikutukset on otettava jatkuvasti huomioon.
”Kun 30 tonnin painoinen raitiovaunu törmää, tuloksena on lähes poikkeuksetta ikävää jälkeä. Siksi periaate on, että me väistämme ja joustamme joka tilanteessa”, Huupponen vakuuttaa.
Äkkiseltään voisi olettaa, että raitiovaunun ajaminen on omien liikennevalojen ja kiskojen takia helpompaa kuin vaikkapa henkilöautolla. Asia on kokeneen kuskin ja kouluttajan mukaan juuri päinvastoin.
”Kumipyörillä voit edetä muun liikennevirran mukana, mutta raitiovaunun ohjaimissa olet aivan yksin. Lisäksi törmäily voi olla vastapuolelle kohtalokasta, joten tilanteita on pyrittävä kartoittamaan ja ennakoimaan mielessään aina muutamaa risteystä pidemmälle”, Huupponen painottaa.
Älylaitteiden käytön ohella jatkuva kiire ja minä ekaksi –asenne on lisääntynyt ihan selvästi.
Ennakointi alkaa jo ennen ajoa
Liikenneturva ja HKL ovat tehneet jo pitkään yhteistyötä ennakoivan ajon koulutuksessa. Kouluttajakursseilla HKL:n käyttöön on rakennettu ennakoivan ajon malli, jota hyödynnetään myös raitiovaunujen kuljettajien koulutuksessa.
Liikenneturvan kehittämä EAK-jatkokoulutustuote onkin tärkeä osa uusien kuljettajien peruskoulutusta. Se on sisällytetty mukaan myös kokeneempien kuljettajien koulutuspäiviin. Tuloksena ovat selkeästi kaunistuneet vahinkotilastot, parempi työtyytyväisyys ja pienentyneet kalustohuoltokulut.
Vaikka koulutus on alun perin suunniteltu kumipyöräliikenteeseen, sopii ennakoiva ajo Liikenneturvan koulutusohjaaja Toni Vuoriston mukaan myös kiskoille.
”Raitiovaunun kuljettajilla on vastassa aivan samoja haasteita eli väsymystä, turtumista tuttuun reittiin sekä kevyen liikenteen yllättäviä tilanteita. Ne käydään EAK-koulutuksessa läpi keskustelun, ei sormella osoittelun tai tuputtamisen kautta”, Vuoristo toteaa.
Tavoitteena on, että koulutettavat oppivat tarkastelemaan itseään, ajamistaan ja liikennekäyttäytymistään kriittisesti. Tätä kautta ajotaito kehittyy ja oppiminen jatkuu vielä kurssin jälkeenkin. EAK:ssa opitaan myös tunnistamaan liikenteen riskejä, välttämään vaaratilanteita sekä minimoimaan onnettomuuden seuraukset.
Vuoriston mukaan valtaosa kuljettajien omista riskeistä on käytännössä olemassa jo ennen ajoon lähtöä. Siksi vahvistuva tunne siitä, että reitin voi ajaa läpi ilman vahinkoja tai läheltä pititilanteita, on ollut monille todella tärkeä. ”Koulutuksen fokus oli aiemmin se, kuinka selvitä isommista vahingoista. Nyt mietitään, millaisella toiminnalla voi välttää kolhut kokonaan. Kyse on siis paljon muustakin kuin vain liikenteessä tapahtuvien tilanteiden ennakoinnista”, Vuoristo muistuttaa.
Kiriminen kostautuu
Myös Marko Huupponen korostaa pelkän ajamisen ja liikennetilanteiden sijaan liikenteen hahmottamista. Se on kuva, joka koostuu ajon aikana tehtävistä lukuisista pienistä havainnoista. Niiden pohjalta syntyvät myös omaa työtä helpottavat johtopäätökset.
”Samaan aikaan on pidettävä huoli sopivasta tilannenopeudesta, matkustajista ja tietysti myös itse raitiovaunun toimivuudesta ja turvallisuudesta. Käytännössä ratikkakuski on kuin laivansa kippari”, Huupponen listailee.
Sujuvan ja liikennetilanteet huomioivan ajotavan perusteet iskostuvat uuden kuljettajan mieleen muutamassa kuukaudessa. Samalla kuitenkin kasvaa riski niiden muuttumisesta rutiineiksi, mikä aina lisää vahingon mahdollisuutta.
”Esimerkiksi aikatauluja ei saa lähteä kirimään väkisin kiinni. Kolme minuuttia muuttuu kolarin myötä nopeasti puoleksi tunniksi ja pahimmillaan koko keskustan liikennekaaokseksi. Sitten on myöhässä moni muukin linja.”
Helmikuun puoliväliin mennessä Mira Saarisen ”kolhusaldo” oli edelleen nollilla, mikä tuoreiden kuljettajien kohdalla on erittäin harvinaista.
Hyvä tuntuma tuo turvaa
Mira Saarinen valmistui HKL:n kuljettajakoulutuksesta viime kesän lopulla. Kouluttajansa tavoin hän allekirjoittaa muutoksen etenkin ydinkeskustan liikenteessä.
Saarinen näkee ohjaamostaan päivittäin, kuinka ratin takana luetaan sähköposteja tai surffataan netissä. Myös jalankulkijoiden katse on enemmän kännykässä kuin ympäröivässä liikenteessä. Joskus edes kellon rimpautus ei riitä herättäjäksi.
”Jalankulkijoiden osalta yksi hankalimmista paikoista on Rautatientori, jossa loikitaan kadun yli ja päin punaisia aika huolettomasti. Myös Urheilukadun ja Nordenskjöldinkadun risteys on tarkka paikka. Viiskulmassa ovat puolestaan kiusana liian lähelle kiskoja parkkeeratut autot”, Saarinen listailee.
Ennakoiva ajaminen on hänen mielestään ennen kaikkea joustavuutta ja tilanteiden hallintaa. Kun ajamiseen ja tuleviin tilanteisiin on hyvä ”tatsi”, liikkuu vaunukin sulavasti ja turvallisesti.
”Käytännössä tässä on ennakoitava taukoamatta edellä tai viereisillä kaistoilla ajavien autoilijoiden mielenliikkeitä. Jos edellä menevä auto esimerkiksi hiljentelee jatkuvasti, se todennäköisesti kääntyy pian jompaankumpaan suuntaan. Pahimmillaan tietysti suoraan eteen, mikä sekin on huomioitava omassa ajamisessa, Saarinen muistuttaa ja sompailee ratikkaansa takaisin Koskelan varikkohalliin.
Helmikuun puoliväliin mennessä hänen ”kolhusaldonsa” oli edelleen nollilla, mikä tuoreiden kuljettajien kohdalla on erittäin harvinaista.
