Jokilaakson pelastuslaitoksen ensihoidon esimies Jussi Hannula on ehtinyt työurallaan kokea vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Ensihoidon ammattilainen on 17 vuoden aikana työskennellyt paitsi ensihoitajana myös auttavana kätenä sairaalan leikkaus- ja teho-osastolla, psykiatrian osastolla, ensiavussa sekä Kosovossa rauhanturvaajien lääkitsijänä.
Työvuosiin ja -päiviin mahtuu monenlaista hälytyslähtöä ja onnettomuutta. Raskainta matkanteko onnettomuuspaikalle on silloin, kun tietää uhrien olevan lapsia tai nuoria.
”Vuodet ovat toki karaisseet mieltä. Nuoren kohdalla tulee kuitenkin aina miettineeksi, että samaan aikaan vanhemmat odottavat häntä turvallisesti kotiin. He eivät osaa kuvitellakaan lapsensa elämän olevan vaakalaudalla joko oman tai jonkin toisen ajattelemattomuuden vuoksi”, Hannula huokaa.
Tämä on myös yksi syy, miksi mies työskentelee kotikuntansa ulkopuolella Ylivieskassa.
”Kaikkein hirveintä olisi tulla onnettomuuspaikalle, jossa uhreina olisi tuttuja tai oman perheen jäseniä”, mies huokaa.
Poliisi ei enää pelota
Hannulan työhistoriaan mahtuu monta turmaa, jonka osapuolina ovat olleet nuoret, autot ja alkoholi. Työ hoidetaan silloinkin tiukalla ammattietiikalla, vaikka samaan aikaan takaraivossa takoo ajatus, kuinka rattijuopon aiheuttama vahinko olisi voitu välttää.
”Tunne on sekoitus surua ja kiukkua siitä, että nuoren ihmisen elämä särkyy tai päättyy aivan turhaan. Samaan törmätään usein myös jälkipalavereissa, kun onnettomuutta ja sen taustoja käydään läpi pelastushenkilöstön ja omaisten kanssa. Aika moni läheisistä jää miettimään, mitä olisi voinut tuona päivänä tehdä toisin”, Hannula selvittää.
Myös tapahtumaketjut kulkevat vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen samoja latuja, joita myös tuore #rohkee-kampanjavideo kuvaa ensihoitajan mukaan onnistuneesti.
Jossain vaiheessa iloista iltaa joku saa idean lähteä ajamaan. Seuraukset voivat olla kohtalokkaat, elleivät kaverit puutu asiaan. Nuorilla miehillä kuviota hämmentävät vielä vauhti ja näyttämisen halu.
”On pelottavaa, että rattijuopon suurin huoli liittyy kiinnijäämisen riskiin – ei suinkaan siihen, että itselle tai muille sattuu jotain. Välttämättä edes tyttöystävä ei saa kännistä kuskia luopumaan ajoaikeistaan.”
Maaseudulla ongelma on kaupunkiseutuja konkreettisempi, sillä etäisyydet ovat pitkiä, tiet syrjäisiä ja poliisit harvinainen näky. Lisäksi ajopelit ovat järeitä, sillä tien päälle saatetaan lähteä esimerkiksi traktorilla.
Rattijuopon suurin huoli liittyy kiinnijäämiseen – ei suinkaan siihen, että itselle tai muille sattuu jotain.
Apua myös auttajille
Hannula on ollut mukana Punainen liitu -tilaisuuksissa, jossa poliisi, pelastustoimen edustajat sekä onnettomuuksien uhrit kertovat yläkoululaisille kokemuksistaan kaunistelematta, videoiden ja valokuvien kera.
Tilaisuuksien varsin shokeeraavaa viestiä myös kuunnellaan. Hämärissä auditorioissa ei kuulu kännyköiden räpläystä ja purkukeskustelut ovat vilkkaita.
”Nuorten on vaikea samaistua perinteisiin onnettomuusuutisiin ja tilastolukuihin. Tilanne on ihan toinen, kun kokemuksista kerrotaan kasvokkain.”
Samaan hengenvetoon Hannula muistuttaa, että lapsille ja nuorille sattuneet liikenneturmat ovat aina kova paikka myös pelastusalan ammattilaisille. Läpikäydyt tilanteet puretaan työkavereiden kanssa tuoreeltaan ja asiat otetaan puheeksi aina, kun siihen on tarvetta.
Pienemmillä paikkakunnilla pelastustoimi on usein paikallisen VPK:n harteilla. Ensi kertaa tilanteeseen joutuvalle kokemus voi olla todella järkyttävä.
”Henkisesti raskain taakka on silti poliisilla, joka joutuu viemään suruviestin aamuyöllä lapsen tai nuoren vanhemmille.”
Henkisesti raskain taakka on silti poliisilla, joka joutuu viemään suruviestin aamuyöllä lapsen tai nuoren vanhemmille.
