Maanteiden kuningatar

    Lotta Lepistö ajaa vuodessa kymmeniä tuhansia kilometrejä maanteillä. Rakkaimmat maastot ovat kotiseudulla Noormarkussa.

    Maantiepyöräilijä Lotta Lepistö asuu Espanjan Gironassa poikaystävänsä Joonas Henttalan kanssa. Elämä on rakennettu yhteisen ammatin ympärille.

    ”Ammattimme vaatii paljon panostamista. Siihen täytyy olla aitoa paloa – muuten tässä ei pitkälle pötkitä”, Lepistö toteaa.

    Lajin pariin Lepistö päätyi isänsä triathlon-harrastuksen kautta.

    Itsekin pistän sen potan päähän, vaikka olisi kilometrin matka.

    Maassa maan tavalla?

    Lotta Lepistö on kotoisin Noormarkusta Porin pielestä. Maantiepyöräilijän lempireitit löytyvätkin juuri kotimaisemista.

    ”Porista Reposaaren suuntaan menee pitkä ja tasainen pyörätie, jossa tuulee aina.”

    Talvikaudet Lotta Lepistö harjoittelee ulkomailla. Kilometrejä maantien päällä kertyy 20–25 tuhatta vuodessa. Espanjassa on paljon maantiepyöräilijöitä ja vahva pyöräilykulttuuri. Autoilijat antavat tilaa ja kunnioittavat pyöräilijöitä. Myös Espanjan lainsäädäntö Lepistön mukaan tuntuu useimmin olevan pyöräilijän puolella.

    ”Liikenneympyrässä autoilijan täytyy väistää ja onnettomuustilanteet tulkitaan autoilijan syyksi. Myös rangaistukset tällaisissa tapauksissa ovat tuntuvat. Tämä tietysti ohjaa käytöstä – ja asenteita,” Lepistö kuvailee.

    Lepistöllä on kokemusta myös kahdesta muusta isosta pyöräilymaasta, Italiasta ja Ranskasta, mutta niissä liikenne on liian rauhatonta. Suomessa liikennettä on vähän – mutta autoilijoiden asenteet pyöräilijöitä kohtaan ovat melko tiukat. Pahimmat pyöräilykokemukset Lepistöllä on Etelä-Afrikasta, jota Lepistö ei suosittele maantiepyöräilijöille.

    ”Siellä maastopyöräily on isompi juttu. Liikennekulttuurissa pyörät eivät kuulu maantielle, mikä osoitetaan aggressiivisesti pyöräilijöitä kohtaan.”

    Varsinaista tieraivoa Lepistö ei urallaan ole kohdannut.

    ”Välillä ohittajat kertovat mielipiteitään näyttämällä keskisormea ja tööttäilemällä, ei mitään sen kummallisempaa.”

    Askeleen edellä pyörän satulassa

    Maantiepyöräilyssä vauhti voi nousta 40-50 kilometriin tunnissa. Isoin lajiin liittyvä riski on kaatuminen kovassa vauhdissa. Harjoittelussa riskit liittyvät muuhun liikenteeseen.

    ”Erityisesti kovaa treenatessa on välillä vähän pitkin ja poikin tien varressa, vaikka yritänkin aina huomioida muun liikenteen,” Lepistö pohtii.

    Kisoissa on omat riskinsä myös, mutta niihin ei kilpailija voi keskittyä liikaa.

    ”Pyrin aina seuraamaan tilanteita tarkasti ja olemaan sitä kautta askeleen edellä. Kisoissa joskus näkee vähän nuorempia kilpailijoita, jotka menevät yli oman suorituskykynsä ja ovat riski itselleen ja muille.”

    Kokemuksen myötä Lepistö on oppinut omat rajansa ja välttämään sitäkin kautta turhia riskejä. Kaatuminen kuitenkin kuuluu pyöräilyyn. Ennen vuoden 2016 Rion olympialaisia Lepistö kaatui pahasti viikkoa ennen kisojen alkua ja hetken vaakalaudalla oli myös kisoihin osallistuminen. Kova kohtaaminen maantien pinnan kanssa 50 kilometrin vauhdissa ei onneksi estänyt Lepistöä osallistumatta uransa ensimmäisiin olympialaisiin.

    Tänä vuonna Lepistö ei vielä ole kaatunut kertaakaan. Seuraava tähtäin uralla ovat Tokion olympialaiset vuonna 2020. Lepistö ei näe syytä olla jatkamatta pyöräilyä niin kauan, kun hän kehittyy lajissa ja jatkaminen tuntuu mielekkäältä.

    ”En siis tiedä vielä, mikä minusta tulee isona”, Lepistö hymyilee.

    Pyöräilyssä ikä ei ole este menestymiselle, vaan kokemus tuo kestävyyttä ja varmuutta. Rion aika-ajojen olympiavoittaja oli esimerkiksi 43-vuotias Kristin Armstrong.

    Maltti on valttia

    Ammattilainen muistuttaa harrastelijoita pitämään kaksi asiaa aina mukanaan: kypärä ja maltti.

    ”Itsekin pistän sen potan päähän, vaikka olisi kilometrin matka.”

    Pyöräilyä ei myöskään saa ottaa liian vakavasti.

    ”Nautitaan polkemisesta, eikä tehdä siitä liian isoa numeroa. Mieluummin varmistellaan kolmeen kertaan kuin tullaan pää kainalossa perille”.

    Myös enemmän treenaavia Lepistö muistuttaa pitämään pään kylmänä.

    ”Jos treenatessa on edessä liikennevalot, niin pysähdy niihin. Ei treeni mene hukkaan muutaman sekunnin pysähtymisen takia.”

    Autoilijoita Lepistö muistuttaa myös ottamaan rauhallisemmin. Ohitukseen kannattaa varata tarpeeksi tilaa.

    ”Pari kertaa on mutkassa ohitustilanteessa ollut vähän jännät paikat kaikilla, sekä ohitettavalla että ohittajalla”,Lepistö muistelee.