Suomen tavoitteena on 30 prosentin kasvu kävelyn ja pyöräilyn määrässä. Kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelman luonnoksessa keskeisiksi keinoiksi määritellään muiden muassa infrastruktuurin ja maankäytön suunnittelun kehittäminen, asenteisiin ja liikkumistottumuksiin vaikuttaminen, liikenteen hinnoittelu ja verotus sekä pyörämatkailun lisääminen.
Eri liikkumismuotojen tutkimuksista tiedämme, että liikennemäärän lisääntyessä myös tapaturmat yleensä lisääntyvät. Ne kuitenkin lisääntyvät yleensä suhteellisesti vähemmän kuin liikennemäärä. Jos tapaturmien määrä jaetaan liikennemäärällä, saadaan suhdeluku, joka siis yleensä paranee liikennemäärän lisääntyessä. Tästä turvallisuusmatematiikasta kuulee usein käytettävän termiä safety in numbers.
Liikenneturvallisuustyön tavoitteena ei kuitenkaan ole tapaturmien lisääntyminen, vaan tietenkin niiden vähentyminen kaikissa tilanteissa, myös liikkumismuodon liikennemäärän lisääntyessä. Liikenteen turvallisuuden nollavisiossa tavoitteena on se, että liikenteessä ei kukaan kuolisi tai vammautuisi vakavasti. Tämä on kirjattu myös Suomen valtioneuvoston periaatepäätökseen.
Vähemmän tapaturmia, vaikka liikenne lisääntyy
Suomessa oltiin autoliikenteessä vielä 1960-luvulla tilanteessa, jossa liikennemäärän lisääntyessä myös tapaturmat lisääntyivät. Kun tapaturmatilastoista alettiin huolestua tarpeeksi, lisättiin erilaisia turvallisuustoimenpiteitä.
Niiden ansiosta on päästy 1970-luvulta tähän päivään ja tilanteeseen, jossa liikennemäärän lisääntyessä vakavat tapaturmat ovat koko ajan vähentyneet.
Keinoina olivat tiestön ja ajoneuvojen kehittämisen lisäksi esimerkiksi yleisnopeusrajoitukset, promillerajat, turvavyö- ja talvirengaspakko – toki liikennevalistuksen merkitystä unohtamatta. OECD 2017 -tilastossa Suomi onkin kansainvälisesti 11. paras liikenneturvallisuusmaa, kun liikennekuolemat suhteutetaan ajoneuvojen määrään.
Autoliikenteen kehityksestä mallia pyöräilyyn
Hollannissa ja Tanskassa on panostettu voimakkaasti pyöräilyn infrastruktuurin kehittämiseen, minkä seurauksena näissä maissa tapaturmien suhdeluku (onnettomuudet jaettuna pyöräilyn määrällä) on kansainvälisesti alhaisimpia.
Suomessakin pyritään aktiivisesti pyöräilyn määrän lisäämiseen esimerkiksi infrastruktuuria kehittämällä. Samalla on mietittävä kaikkia keinoja sen varmistamiseen, että pyöräilyssä päästään yhtä suotuisaan kehitykseen kuin autoliikenteessä.
Eli siihen, että pyöräilyn määrän lisääntyessä tapaturmat eivät lähde nousuun, vaan laskevat edelleen. Yksi loistava keino on pyöräilijöiden näkyvyyden lisääminen, varsinkin näin pimeään vuodenaikaan.
Turvavarusteiden käytöstä itsekäs hyöty
Lahrmann ym. (2017)* julkaisivat hiljattain mielenkiintoisen tanskalaistutkimuksen, johon osallistui 6793 pyöräilijää. Heijastintakkia käyttävillä pyöräilijöillä oli 55 prosenttia vähemmän onnettomuuksia, joissa oli mukana pyöräilijä ja moottoriajoneuvo, kuin takkia käyttämättömillä.
Eli Tanskassa, jossa on jo erinomainen pyöräilyinfrastruktuuri ja paljon pyöräilijöitä, saatiin hyvin halvalla ja heti käyttöön otettavalla keinolla valtava turvallisuushyöty.
Voi vain arvailla, kuinka alas pyöräilijöiden vakavien onnettomuuksien määrä saataisiinkaan pudotettua, jos kaikki pyöräilijät käyttäisivät valoja, heijastintakkia ja pyöräilykypärää.
Tilastot kaunistuisivat, mutta asiaa voi miettiä myös omalta kantilta – kun käytän turvavarusteita myös pyöräillessäni ja vältän tapaturmat, suurin hyötyjä olen minä. Itsekästä, eikö?
Käytätkö sinä valoja, heijastimia ja kypärää pyöräillessäsi? Millaisia kokemuksia sinulla on pimeän ajan liikenteestä?
*Lahrmann, H., Kidholm Osmann Madsen, T., Vingaard Olesen, A., Overgaard Madsen, J.C. & Hels, T. (2017) The effect of a yellow bicycle jacket on cyclist accidents. Safety Science In press.
