Ennakkoluulot liikenteessä – onko sukupuolella väliä ratin takana?

    Teemme jatkuvasti toisista ihmisistä tulkintoja. Yksi näitä tulkintoja ohjaavista tekijöistä on toisen sukupuoli. Miten sukupuolta koskevat ennakkoluulot vaikuttavat liikenteessä?

    Ennakkoluulot liikenteessä

    Kuljettaja empii risteyksessä. Hän ei uskalla lähteä liikkeelle edes silloin, kun aikaa tien ylittämiseen olisi runsaasti. ”Varmana nainen ratissa”, kuulunee usein tuomio empimisestä. Toinen kuljettaja taas ohittelee, kiilailee pieniin väleihin ja väläyttelee ajovaloja, jos muut eivät anna tietä. Miksi tätä kuljettajaa ajatellaan todennäköisemmin mieheksi?

    Tutkimusten mukaan sukupuoli on yksi keskeisimpiä tekijöitä, jonka perusteella näemme toisen ihmisen. Näin on myös liikenteessä.

    Ympäri maailmaa todetun ennakkoluulon mukaan naiset ovat huonoja kuljettajia. Tutkimusten mukaan naisten ajotyyliä kuvataan usein ylivarovaiseksi ja epävarmaksi.

    Naiset eivät osaa edes parkkeerata. Tämän on nähty johtuvan siitä, että naiset ovat huolimattomia ja tunne-elämältään epätasapainoisia. On väitetty, että nopea päätöksenteko vaativassa tehtävässä on naiselle vaikeaa. Miehet nähdään puolestaan usein taitavina, pelottomina ja aggressiivisina kuljettajina.

    Ranskalaistutkijat Marie-Axelle Granié ja Elodie Papafava sanovat, että stereotyyppinen näkemys mies- ja naiskuljettajista muodostuu reilusti jo ennen ajokortin saamista. Granién ja Papafavan tutkimukseen vuonna 2011 osallistuneet lapset pitivät naisia useammin varovaisina ja vastuullisina kuljettajina. Miehiä lapset kuvailivat aggressiivisiksi kuljettajiksi, jotka eivät noudata liikennesääntöjä.

    Tästä huolimatta lapset luonnehtivat naisia miehiä useammin ”huonoiksi kuljettajiksi”. Tulos oli nähtävissä jo tutkimuksen nuorimmissa osallistujissa, jotka olivat vasta 10-vuotiaita.

    Tulkintoihimme vaikuttaa myös ajoneuvon feminiinisyys tai maskuliinisuus

    Kuljettajan sukupuolen lisäksi saatamme muodostaa ennakkokäsityksiä kuljettajista heidän ajoneuvojensa feminiinisten ja maskuliinisten piirteiden perusteella.

    Claire Lawrencen ja Jane Richardsonin vuonna 2005 tekemä tutkimus hyödynsi alkuperäisiä liikenneonnettomuuksien raportteja, mutta kolariin osallistuneen kuljettajan sukupuolta ja ajoneuvoa vaihdeltiin. Koehenkilöiden tehtävä oli arvioida, kuinka paljon kuljettajien huolimattomuus ja aggressiivisuus vaikuttivat kolariin.

    Tulosten mukaan kuljettajat arvioitiin sukupuolesta riippumatta useammin aggressiivisiksi, jos heidän ajoneuvonaan oli tutkimuksessa maskuliiniseksi arvioitu BMW verrattuna siihen, että se oli feminiinisenä pidetty Smart. Lisäksi onnettomuuden syyksi ajateltiin useasti huolimattomuus, jos kuljettaja oli nainen Smart-autolla. Kuitenkin, jos naiskuljettajien ajoneuvo oli BMW, ei heitä ajateltu miehiä useammin huolimattomaksi.

    Mitä sanovat liikenneonnettomuustilastot?

    Tilastot liikenneonnettomuuksista eivät kuitenkaan tue ennakkoluulojamme taitavista mieskuljettajista ja huonoista naiskuljettajista. Maailmanlaajuisesti miehiä kuolee liikenneonnettomuuksissa lähes kolme kertaa naisia enemmän, myös Suomessa. Miehet ovat aiheuttaneet kuolemaan johtaneista kolareista Suomessa 80–90 prosenttia viime vuosien ajan.

    Tutkimukset osoittavat, että miesten suurempi kuoleman riski liikenteessä alkaa jo lapsena. Pojat kuolevat liikenneonnettomuuksissa niin jalan kuin pyörälläkin tyttöjä useammin. Erityisen ison osan nuorten kuolemaan johtavista kolareista aiheuttavat nuoret miehet. Myös liikennevakuutuksesta korvatuista liikenneonnettomuuksista selkeästi suurempi osa on miesten aiheuttamia.

    Miesten suuremmasta kolareiden määrästä ei kuitenkin voi suoraan vetää johtopäätöstä, että miehet olisivat naisia huonompia kuljettajia. On nimittäin tiedossa, että miehet ajavat enemmän. Se selittää osittain heidän suurempaa osallisuutta kolareissa. Esimerkiksi Liikenneviraston vuoden 2016 henkilöliikennetutkimuksen mukaan miehet ajoivat henkilöautoa keskimäärin 31 kilometriä vuorokaudessa. Naisilla vastaava luku oli 16 kilometriä.

    Onnettomuustilastojen mukaan naisilla korostuvat kolarit, joissa ajoneuvon hallinta on menetetty esimerkiksi liukkaalla kelillä. Tulosta selittänee naisten keskimäärin alhainen ajomäärä ja siitä johtuva kokemattomuus. Se saattaa kostautua erityisesti haastavissa ajo-oloissa.

    Miehille tyypillinen riskinotto näkyy onnettomuuksien taustalla

    Myös kolareiden lukumäärä suhteessa ajokilometreihin on suurempi miehillä kuin naisilla. Toisin sanoen yhtä pitkällä ajomatkalla miehet aiheuttavat keskimäärin naisia useammin kolarin.

    Tätä selittää tutkimusten mukaan se, että miehet ottavat naisia useammin riskejä liikenteessä. Stereotypiat pelottomista ja aggressiivisista mieskuljettajista vaikuttavat siis heijastavan keskimääräistä kolarin aiheuttanutta miestä.

    Erityisesti nuorille miehille on tutkimusten mukaan naisia tyypillisempää se, että he eivät piittaa liikennesäännöistä, ajavat juopuneena ja kaahaavat. Kuljettajien kolaroinnin riskin on havaittu kohoavan jopa siitä, että kyydissä on miesmatkustaja verrattuna siihen, että kyydissä on naismatkustaja.

    Onko maskuliinisuus tappavaa?

    On esitetty, että erot riskien ottamisessa johtuvat sukupuolten välisistä biologisista eroista ja evolutiivisista tekijöistä. Esimerkiksi mieshormoni testosteroni on yhdistetty elämysten hakuisuuteen ja aggressiivisuuteen. Hormonien vaikutus käyttäytymiseen liikenteessä on kuitenkin monimutkainen asia. Yhteiskunta odotuksineen ja normeineen vaikuttaa siihen, miten käyttäydymme.

    Biologisten tekijöiden lisäksi miehiin ja naisiin kohdistuvat erilaiset sosiaaliset normit, jotka liittyvät maskuliinisuuteen ja feminiinisyyteen. Ne voivat selittää erilaista ajotapaa. On esitetty, että maskuliinisuuteen liitettävät piirteet, kuten taitavuus, pelottomuus ja aggressiivisuus selittäisivät miesten taipumusta riskien ottamiseen.

    Olisiko niin, että miehet, jotka omaavat riskeille alttiin ajotavan, sisäistävät sen kuuluvan maskuliinisuuteen?

    Naiset arvioivat usein olevansa keskimääräistä varovaisempia kuljettajia. Miehet puolestaan pitävät itseään muita osaavampina kuljettajina. Vääristymät omassa ajotaidossa voivat olla tietoisia tai alitajuisia. Ne vaikuttavat molemmilla sukupuolilla täsmäävän maskuliinisuuden ja feminiinisyyden normeihin.

    Oman ajotaidon yliarviointi voi johtaa turhaan riskinottoon liikenteessä. Tämän lisäksi henkilöt, jotka kokevat olevansa kyvykkäitä kuljettajia, eivät välttämättä huomioi liikenneturvallisuuden kampanjoita. He kokevat, etteivät ole niiden kohderyhmää.

    Liikenneturvallisuutta voitaisiin ehkä parantaa haastamalla ennakkoluuloja

    Stereotypian uhkalla viitataan ilmiöön, jossa tietoisuus itseen kohdistuvasta negatiivisesta ennakkoluulosta voi laskea suoritusta. Tämä ilmiö on havaittu monissa eri tehtävissä älykkyystesteistä urheilusuorituksiin ja myös autoilussa.

    Kun Nai Yeungin ja Courtney von Hippelin tutkimuksessa vuonna 2008 osaa naisista muistutettiin ennen ajosimulaattorilla ajoa, että naiset ovat huonompia kuljettajia kuin miehet, nämä naiset kolaroivat kaksi kertaa useammin verrattuna naisiin, joita ei muistutettu tästä stereotypiasta.

    Ajattelen, että liikenneonnettomuuksia voitaisiin mahdollisesti vähentää, jos haastamme itseemme ja toisiimme kohdistuvia ennakkoluuloja. Tällöin maskuliiniseen identiteettiin mukana sisäistetty aggressiivinen käytös ja liiallinen itsevarmuus omista taidoista voisivat vähentyä. Ilman joskus jopa itseään toteuttavaa huonon kuljettajan ennakkoluuloa, naiset saattaisivat useammin rohkaistua siirtymään pelkääjän paikalta hankkimaan ajokokemusta.

    Ajattelen, että liikenneonnettomuuksia voitaisiin mahdollisesti vähentää, jos haastamme itseemme ja toisiimme kohdistuvia ennakkoluuloja.

    Mitä sinä ajattelet asiasta?

     

     

    Lähteet:

    • Chen, L. H., Baker, S. P., Braver, E. R., & Li, G. (2000). Carrying passengers as a risk factor for crashes fatal to 16-and 17-year-old drivers. Jama, 283(12), 1578-1582.
    • Granié, M. A., & Papafava, E. (2011). Gender stereotypes associated with vehicle driving among French preadolescents and adolescents. Transportation Research Part F: Traffic Psychology and Behaviour, 14(5), 341-353.
    • Henkilöliikennetutkimus 2016. Liikennevirasto, Liikenne ja maankäyttö. Helsinki 2018. Liikenneviraston tilastoja 1/2018
    • Lawrence, C., & Richardson, J. (2005). Gender‐Based Judgments of Traffic Violations: The Moderating Influence of Car Type 1. Journal of Applied Social Psychology, 35(8), 1755-1773.
    • Rhodes, N., & Pivik, K. (2011). Age and gender differences in risky driving: The roles of positive affect and risk perception. Accident Analysis & Prevention, 43(3), 923-931.
    • Sibley, C. G., & Harré, N. (2009). A gender role socialization model of explicit and implicit biases in driving self-enhancement. Transportation Research Part F: Traffic Psychology and Behaviour, 12(6), 452-461.
    • Steele, C. M. (1997). A threat in the air: How stereotypes shape intellectual identity and performance. American psychologist, 52(6), 613.
    • Turner, C., & McClure, R. (2003). Age and gender differences in risk-taking behaviour as an explanation for high incidence of motor vehicle crashes as a driver in young males. Injury control and safety promotion, 10(3), 123-130.
    • OTI-vuosiraportti 2016. Onnettomuustietoinstituutti, Vakuutuskeskus.
    • World Health Organization. (2002). Gender and road traffic injuries.
    • Yeung, N. C. J., & von Hippel, C. (2008). Stereotype threat increases the likelihood that female drivers in a simulator run over jaywalkers. Accident Analysis & Prevention, 40(2), 667-674.
    • Özkan, T., & Lajunen, T. (2006). What causes the differences in driving between young men and women? The effects of gender roles and sex on young drivers’ driving behaviour and self-assessment of skills. Transportation Research Part F: Traffic Psychology and Behaviour, 9(4), 269-277.