Mitä pyöräilykypärätutkimukset kertovatkaan?

    Tutkimuksissa tutkimuskohdetta voidaan tarkastella hyvin spesifeistä näkökulmista. Kun tutkimuskohteesta kaivataan kattavaa kokonaiskuvaa, kannattaa kääntyä meta-analyysien puoleen. Millaisen kuvan meta-analyysit tarjoavat pyöräilykypärästä?

    Tieteellisessä tutkimuksessa tutkijat usein katsovat samaa ilmiötä mahdollisimman monesta näkökulmasta. Näin saadaan selville toiminnan syitä ja seurauksia. Kukaan ei varsinaisesti ohjaile tätä tutkijoiden näkökulmien valintaa. Toki rahoituspäätökset ja se, että tutkijat ympäri maailmaa lukevat samoja tutkimuksia, vaikuttavat osaltaan siihen millaisia näkökulmia keksitään. Joskus yhtäkin aikaa eri puolilla maailmaa.

    Koska tutkimusasetelma on rajattu, pystyy yksi tutkimus valottamaan tutkittavaa asiaa vain tietyn verran. Ikään kuin kuuntelisi kokonaiselle orkesterille sävellettyä sinfoniaa soitettuna vain tuuballa. Vaikka esitys olisi moitteettoman taidokas, jää kokonaiskuva vajaaksi.

    Lukuisia näkökulmia vedetään yhteen systemaattisilla meta-analyyseillä, joissa kootaan kaikki tietystä ilmiöstä löytyvät tutkimukset ja arvioidaan hyvin tiukoin kriteerein: ovatko yksittäisten tutkimusten tulokset luotettavia ja menetelmällisesti oikein tehtyjä. Näin päästään luotettavimpaan todistusvoimaan ja saadaan kattavin kuva ilmiöstä.

    Pyöräilykypäristä on parin viime vuoden aikana tullut kattava määrä metatutkimuksia ulos. Mitä nämä sitten kertovat?

    Pyöräilykypärän suojavaikutus on hyvin selkeä

    Olivier & Creighton (2016) ja Høye (2018a) päätyivät metatutkimuksissaan molemmat samanlaisiin tuloksiin: pyöräilykypärän suojavaikutus on hyvin selkeä ja kiistaton.

    Olivierin & Creightonin tutkimuksessa oli mukana 40 tutkimusta ja 64.000 pyöräilytapaturmaa. Pyöräilykypärän käyttö laski päävammojen todennäköisyyttä 51 %, vakavien päävammojen 69 %, kasvovammojen 33 % ja kuolettavien päävammojen 65 %. Niskavammat olivat harvinaisia, eivätkä liittyneet kypärän käyttöön.

    Høyen meta-analyysi sisälsi 55 tutkimusta vuosilta 1989-2017. Tutkimuksen mukaan kypärän käyttö vähensi päävammoja 48 %, vakavia päävammoja 60 %, traumaattisia aivovammoja 53 %, kasvovammoja 23 % ja kuolleiden tai vakavasti vammautuneiden pyöräilijöiden määrää 34 %.

    Hoye (2018b) tutki vielä erikseen pyöräilykypärälakien vaikutusta päävammoihin. Meta-analyysissä (21 tutkimusta) pyöräilykypärälait vähensivät päävammoja 20 % ja vakavia päävammoja jopa 55 %. Lasten kohdalla suotuisat vaikutukset olivat suuremmat, kun kypärälait koskivat kaikkia pyöräilijöitä eikä pelkästään lapsia. Tämä johtui ilmeisesti siitä, että vanhempienkin käyttäessä kypärää, he toimivat hyvänä esimerkkinä myös lapsille. Jos kypärälaki koski vain lapsia, sillä ei ollut mitään vaikutusta aikuisten pyöräilijöiden päävammoihin.

    Pyöräilykypärälaki ei ole este pyöräilyn lisäämiselle

    Olivier, Esmaeilikia & Grzebieta (2018) julkaisivat Ruotsin Trafikverketille tehdyn valtavan metatutkimuksen pyöräilykypärälaeista ja niiden vaikutuksesta kaikissa maailman maissa, joissa on kypärälaki olemassa. Pyöräilykypärälaki löytyi 28 maasta ja erilaisia kypärälakeja 273 kappaletta. Lait poikkeavat toisistaan lähinnä sen mukaan, mitä ikäryhmää ne koskevat ja kuinka lakia valvotaan.

    Tutkimuksen päätulokset osoittivat, että pyöräilykypärälaeilla ei ole pyöräilyn määrää vähentävää vaikutusta:

    • 13 tutkimuksessa pyöräilykypärälailla ei ollut mitään vaikutusta pyöräilyn määrään.
    • 8 tutkimuksessa pyöräilykypärälain myötä pyöräilyn määrä sekä lisääntyi että väheni.
    • 2 tutkimuksessa pyöräilykypärälaki vähensi pyöräilyä.

    Radun & Olivier (2018) osoittivat lisäksi, että Suomen pyöräilykypärälaki ei ole syy pyöräilyn kulkutapaosuuden pieneen vähenemiseen vuosikymmenten aikana. Huomattavasti todennäköisempää selitystä voidaankin hakea kulkutapojen monipuolistumisesta. Markkinoille tulee jatkuvasti uusia erilaisia tapoja liikkua, jolloin kulkutavat hajaantuvat yhä useampaan luokkaan, jolloin pyöräilyn osuus on hieman pienentynyt. Varsinkin Suomessa ympärivuotinen pyöräily on lisäksi erittäin sääriippuvaista, mikä vaikeuttaa vuosittaista pyöräilymäärien laskentaa.

    Pyöräilykypärän käyttäjät eivät ota enemmän riskejä

    Esmaeilikia, Radun, Grzebieta & Olivier (2018) osoittivat, että pyöräilykypärän käytöstä ei löydy selkeää todistetta riskikompensaatioefektistä. Kypärää käyttävät eivät ota enemmän riskejä liikenteessä:

    • 17 tutkimuksessa ei löytynyt tukea riskikompensaatioväitteelle ja näistä jopa 10 tutkimuksessa pyöräilykypärää käyttävät ottivat vähemmän riskejä kuin kypärättömät.
    • 3 tutkimuksessa riskikäyttäytyminen sekä lisääntyi että väheni.
    • 2 tutkimuksessa, jotka tulivat samasta laboratoriosta, kypärän käyttäjät ottivat enemmän riskejä kuin kypärättömät.

    Tutkimusten valikointi johtaa vääristyneisiin johtopäätöksiin

    Pyöräilykypärien ja varsinkin pyöräilykypärälakien vastainen kritiikki on yleensä keskittynyt kolmeen aiheeseen:

    1. Kypärien suojavaikutus ei olisi selkeä.
    2. Kypärälait vähentäisivät pyöräilyä ja sitä kautta kansanterveydellinen kokonaisvaikutus olisi haitallinen.
    3. Kypärää käyttävät ottaisivat enemmän riskejä liikenteessä.

    Viime vuosina julkaistut laajat meta-analyysit osoittavat, että mitkään kolmesta pääväitteestä pyöräilykypärien ja pyöräilykypärälakien vastaisessa kritiikissä eivät pidä paikkaansa. Lisäksi laajoista meta-analyyseistä on pääteltävissä, että kritiikki on perustunut pääasiassa tutkimusten poimintaan eli laajasta tutkimuskirjallisuudesta on poimittu pieni osa tutkimuksista, jotka sopivat haluttuun tarinaan ja jätetty valtaosa tutkimuksista huomiotta.

    Kun katsotaan läpi koko pyöräilykypärää koskeva tutkimuskirjallisuus, tulos on hyvin selvä: kypärällä on hyvin selkeä suojavaikutus, pyöräilykypärälait eivät ole este pyöräilyn edistämiselle ja kypärää käyttävät eivät ota enemmän riskejä, eivätkä kypärät vaikuta myöskään autoilijoiden käyttäytymiseen.

    Suomessa pyöräilykypärän käyttöä koskeva laki pysyy lähes ennallaan uudessa kesäkuussa 2020 voimaan tulevassa tieliikennelaissa muodossa: ”Polkupyöräilijän ja polkupyörän matkustajan on ajon aikana yleensä käytettävä suojakypärää.”

     

    Lähteet:

    • Esmaeilikia, M, Radun, I., Grzebieta, R. & Olivier, J. (2019) Bicycle helmets and risky behaviour: A systematic review. Transportation Research Part F 60, 299–310.
    • Høye, A. (2018a) Bicycle helmets – To wear or not to wear? A meta-analyses of the effects of bicycle helmets on injuries. Accident Analysis & Prevention Volume 117, 85–97.
    • Hoye (2018b) Recommend or mandate? A systematic review and meta-analysis of the effects of mandatory bicycle helmet legislation. Accident Analysis and Prevention 120, 239–249.
    • Olivier, J. & Creighton, P. (2016) Bicycle injuries and helmet use: a systematic review and meta-analysis. International Journal of Epidemiology, 1–15.
    • Olivier, J., Esmaeilikia, M. & Grzebieta, R. (2018) Bicycle Helmets: Systematic Reviews on Legislation, Effects of Legislation on Cycling Exposure, and Risk Compensation. School of Mathematics and Statistics Transport and Road Safety (TARS), Sydney, Australia.
    • Radun, I. & Olivier, J. (2018) Bicycle helmet law does not deter cyclists in Finland. Transportation Research Part F 58, 1087–1090.