Ajokunto ei ole pelkkiä ikävuosia

    Mitä hyvä ajokunto tarkoittaa? Miten omasta ajokunnostaan voi pitää huolta? Olli Vuorio autoili vielä 99-vuotiaana, ennen kuin siirtyi pysyvästi matkustajan paikalle. Kahdeksankymppiselle Raimo Stenvallillle autoilu on edelleen olennainen osa arkea. Molemmilla on selkeä resepti ajokunnon ylläpitoon.

    Ajokunnosta puhutaan usein vasta silloin, kun kuljettajalle alkaa kerääntyä ikää, nuoremmalla lähinnä humaltumisen tai väsymyksen yhteydessä. Oman voinnin ja terveydentilan seuranta ja sen arvioiminen suhteessa ajamisen turvallisuuteen on kuitenkin hyvä tapa jokaiselle ikään katsomatta. Myös nuoren tai ammattikuljettajan turvallisen ajamisen edellytykset voivat heikentyä terveydellisistä syistä.

    Syyskuun kuudes päivä 100-vuotissyntymäpäiväänsä viettävä Olli Vuorio autoili vielä alkuvuoteen saakka. Pitkän autoilu-uransa salaisuutena hän paljastaa olevan terveet elämäntavat.

    ”Olen nuoresta asti harrastanut liikuntaa, ja lopetin tupakan polton tarpeeksi ajoissa. Sängyn pohjalle ei saa jäädä makaamaan tai kiikkutuoliin istumaan”, Vuorio summailee.

    Tuusulalaisen kuljetusliikkeen perustajalla Raimo Stenvallilla on samansuuntaiset mietteet. Aktiivinen elämäntapa ja liikkuminen on pitänyt kunnon hyvänä, eikä ongelmia ole onneksi tullut terveyteenkään.

    ”Olen pikkupojasta lähtien liikkunut paljon. Sodan jälkeen ei ollut mitään halleja tai muita, niin teimme itse pituushyppy- ja korkeushyppypaikat sekä mäenlaskupaikat”, Stenvall luettelee.

    Lapsuusvuosien jälkeen Stenvall on kiertänyt juoksu-, hiihto- ja soututapahtumia. Hän kokee, että heikko fyysinen kunto vaikuttaa ajamiseen.

    ”Ajokunto edellyttää, että hoitaa itseänsä, ja siinä on liikkumisella erittäin iso merkitys. Pitkillä matkoilla syömiseen on myös kiinnitettävä huomiota. Mitään raskasta ei parane paljoa syödä tai lähtee väsyttämään.”

    Ajokunto edellyttää, että hoitaa itseänsä, ja siinä on liikkumisella erittäin iso merkitys.

    Lääkäriä ei kannata karttaa – hoito tukee usein myös ajoterveyden ylläpitoa

    Hetkellisesti ajokunto voi heikentyä lääkkeiden, alkoholin, väsymyksen tai voimakkaiden tunnetilojen takia. Myös sairauden kanssa voi olla parempia ja heikompia päiviä. Autoa ei pidä lähteä ajamaan, jos olo tuntuu normaalista poikkeavalta, väsyneeltä tai tokkuraiselta.

    Erilaiset lääkkeet voivat vaikuttaa ajokuntoon eri tavoin. Olli Vuorio on selvittänyt käyttämiensä lääkkeiden vaikutukset ajamiseensa, eikä kumpikaan niistä vaikuttanut ajokuntoon. Stenvall taas on ottanut tavaksi säännölliset terveystarkastukset.

    ”Olen käynyt kerran vuodessa tarkastuksessa ja tsekkauttamassa arvot. Toivon mukaan sen huomaa itse, jos jokin alkaa klikkaamaan, mutta varmuuden vuoksi käyn, kun nykyään se on niin helppoa”, Stenvall kuvailee.

    Lääkäriin kannattaa aina mennä, jos huoli omasta terveydentilasta painaa. Sairauden hoito tukee usein myös ajoterveyden säilyttämistä.

    Omasta autoilusta ministerikyytiin

    Stenvall ei ole vielä miettinyt elämää sen jälkeen, kun kortti joskus lähtee. Toiveena on, että tilanteen huomaa itse, eikä ratkaisua tarvitse muiden tehdä. Vuorio miettii, ettei kortin menettäminen loppujen lopuksi ollutkaan niin iso asia. Ensimmäiset päivät menivät kuitenkin autoa kaivaten.

    ”Kävely kun on vähän hankalaa, niin ensimmäisen viikon ruokapaikkaan kävellessä, tuntui, että voihan hitsi, olisipa auto. Mutta ei enää. Nyt suostun olemaan ilman. Taksilla kuljen tarvittavat automatkat. Mökillekin meno järjestyy junalla ja tyttären kyydillä”, Vuorio kuvailee.

    Autoilussa Vuorio arvostikin riippumattomuutta julkisten kulkuneuvojen aikatauluista. Harjoittelu julkisten käyttöön oli kuitenkin alkanut useita vuosia sitten, joten jättäytyminen niiden varaan sujui helposti. Kehuja saa veteraanikortti, joka oikeuttaa maksuttomaan kulkuun busseilla ja junilla HSL-alueella, missä Vuoriokin asuu.  

    Taksilla kuljen tarvittavat automatkat. Mökillekin meno järjestyy junalla ja tyttären kyydillä.

    Ikä tuo ajoon kokemusta ja harkintaa

    Olli Vuorio huomasi, että iän karttuminen lisäsi varovaisuutta ratissa. Eläkeläisen päivärytmi mahdollisti myös sen, ettei ole ollut pakko lähteä liikenteeseen huonolla kelillä, kuten sade- tai lumisateessa. Ikäkuljettajat ovatkin usein harkitsevaisempia, mikä yhdessä kokemuksen kanssa tasapainottaa jossain vaiheessa ilmaantuvia muutoksia havainnointi- ja reagointikykyyn.

    Kaduttavaakin Vuoriolla on.

     ”Olisi pitänyt monta kymmentä vuotta sitten vaihtaa automaattivaihteiseen. Ajaminen on helpompaa, esimerkiksi juuri liikenneruuhkissa ja risteyksissä”, Vuorio pohtii.

    Raimo Stenvall ajaa edelleen, lähes joka viikko myös keikkaa ammattiliikennöitsijänä. Riskinä hän pitää sitä, että ratissa tehdään kaikkea muuta kuin keskitytään ajamiseen. Lähipiirissä on useita ajamisesta jo luopuneita, mutta Stenvall kokee, että epäsäännöllinen elämäntapa pitää kunnossa. Selkeät vinkitkin hänellä on ajokunnon ylläpitoon.

     ”Liiku paljon ja syö vähemmän. En tiedä muita keinoja parantaa. Omaan hyvinvointiin satsaamalla ylläpitää myös ajokuntoa.”