Työn vaiettu varjopuoli

    Tahalliset onnettomuudet liikenteessä voivat jättää ammattikuljettajalle henkisen trauman, taloudellisen taakan tai pahimmillaan viedä työkyvyn kokonaan. Jopa 15 prosenttia kuolemaan johtaneista moottoriajoneuvo-onnettomuuksista on tahallisesti aiheutettuja.

    Miten liikenteessä tehty itsemurha vaikuttaa kuljettajan elämään, Traficomin johtava asiantuntija ja psykologi Inkeri Parkkari?

    Tahallisesti aiheutettuja onnettomuuksia tapahtuu vuosittain 25–30. Liikenteessä tehty itsemurha eroaa muista itsemurhatavoista sillä, että se koskettaa usein täysin ulkopuolisia henkilöitä, usein raskaan ajoneuvon kuljettajaa. Ajoneuvojen kokoerojen vuoksi kuljettaja välttyy yleensä vakavimmilta fyysisiltä vammoilta. Raskaan liikenteen kuljettajat kuitenkin kokevat psyykkisiä seurauksia aivan kuten kuka tahansa muu vastaavassa tilanteessa: onnettomuuden jälkeen esiin voivat nousta uniongelmat sekä pelko- ja ahdistustilat. Myös mielialan lasku, ärtyneisyys ja poissaoleva käytös ovat tyypillisiä oireita – keskittymiskyky heikkenee eikä arki suju enää tuttuun tapaan. On yksilöllistä, miten kuljettaja reagoi ja käsittelee tapahtuneen. Jotkut palaavat ajotyöhön hyvinkin nopeasti. Toiset eivät nouse ratin taakse enää koskaan.

    Millaisia taloudellisia vahinkoja kuljettaja voi kohdata?

    Vaikka raskaan ajoneuvon kuljettaja selviää usein onnettomuudesta korkeintaan lievillä ruhjeilla, menee ajoneuvo usein lunastuskuntoon. Jos uhri on pienestä yrityksestä tai toimii yrittäjänä, voi tämä tarkoittaa jopa päätöstä yrittäjän uralle.

    Yrittäjä joutuu usein käymään läpi pitkän prosessin vakuutusyhtiön kanssa. Jos korvaavaa ajoneuvoa ei ole saatavilla, jäävät sovitut työt tekemättä. Joissakin tapauksissa huoli perheen elannosta saa kuskin nousemaan hyttiin ja lähtemään takaisin tien päälle, vaikka ahdistuneisuus ja uniongelmat vaivaisivat yhä.

    Miten onnettomuuden jälkeen toimitaan?

    Valitettavasti tieliikenteessä tapahtuvien itsemurhien jälkihoito on uhrin kannalta usein vajavaista. Osalta tieliikenteen toimijoista puuttuu selkeät tavat toimia onnettomuuksissa ja niiden jälkeen.

    Siinä missä raideliikennettä hallitsee käytännössä yksi iso toimija selkeine ohjeistuksineen, tieliikenteessä liikkuu satoja eri tahoja, jolloin myös käytännöt onnettomuuksien yhteydessä vaihtelevat.

    VR edellyttää, että onnettomuuden jälkeen junankuljettaja ohjataan työterveyteen, jossa hänen työkykynsä ja mahdollinen hoidon tarpeensa arvioidaan. Paluuta junan ohjaimiin ei ole, ennen kuin asiasta on keskusteltu ammattilaisten kanssa.

    Tieliikenteen kuljetusyrityksissä on työnantajan vastuulla tarjota kuljettajalle työterveyden palveluita. Merkittävä osa kuskeista on kuitenkin itsenäisiä kuljetusyrittäjiä, joita ei velvoita tai ohjaa mikään hakemaan keskusteluapua. Kuljettaja voi jäädä tapahtuneen jälkeen täysin yksin, mikä vaikuttaa toipumiseen merkittävästi. Onnettomuuksia ja niistä selviytymistä olisi hyvä käsitellä jo kuljettajien koulutuksen aikana.

    Kuljettaja voi jäädä tapahtuneen jälkeen täysin yksin.

    Inkeri Parkkari

    Mistä voi hakea apua, SKAL:n viestintäpäällikkö Heini Polamo?

    Monestakin paikasta. Suomessa ei kenenkään tarvitse jäädä yksin. Jokaisessa Suomen kunnassa toimii sosiaalipäivystys, johon saa yhteyden jopa hätänumerosta. Myös auttavia puhelimia löytyy useita. Suomen Kuljetus ja Logistiikka eli SKAL ja Rahtarit-yhdistys koordinoivat raskaan liikenteen ammattilaisille ja heidän läheisilleen vertaistukipuhelinta. Tukipalvelun vertaisina toimivat etupäässä vapaaehtoiset kuljetusyrittäjät ja kuljettajat, jotka antavat toiminnalle omaa aikaansa. Vaikka maallikoiden antama tuki on monelle kuljettajalle merkittävää, on vakavan liikenneonnettomuuden jälkeen erittäin tärkeää saada ammattiapua oman kunnan terveydenhuollon tai työterveyshuollon kautta. Olemme huomanneet, että raskaan liikenteen ammattilaisilla on korkea kynnys soittaa kriisipuhelimeen. Myös vertaistukipuhelin pystyisi ottamaan nykyistä enemmän puheluita vastaan.

    Pystytäänkö itsemurhia ehkäisemään, Inkeri Parkkari?

    Syyt liikenteessä tehtäviin itsemurhiin ovat hyvin samankaltaisia kuin itsemurhilla yleensäkin: taustalla vaikuttavat masennus, syrjäytyneisyys, yksinäisyys ja erilaiset päihdeongelmat.

    Vielä 1990-luvun alussa Suomessa tehtiin noin 1500 itsemurhaa vuodessa, nyt määrä on tippunut puoleen. Myönteiseen kehitykseen arvellaan vaikuttavan mielenterveystyön ja päihdeongelmien hoidon, syrjäytymisen ehkäisyn ja sen, ettei masennuksella koeta olevan enää niin suurta stigmaa eli häpeäleimaa. Itsemurhia voidaan ehkäistä, mutta työ vaatii monitahoista yhteistyötä. Myös terveydenhoidon ammattilaisille tarvitaan lisää asiantuntemusta, jotta he voivat tunnistaa itsemurhaa miettivän ihmisen ajoissa sekä keinoja ottaa vaikea asia puheeksi tämän kanssa.

    Tänä syksynä päivitettyjen ajoterveyden arviointiohjeiden mukaisesti lääkärien tulee arvioida ajoterveyttä kokonaisvaltaisesti ja ottaa huomioon myös ajajan psykiatriset sairaudet ja itsetuhoinen käyttäytyminen. Myös turvallisella liikenneympäristöllä ja rakenteellisilla keinoilla voidaan parantaa liikenneturvallisuutta yleisesti. Mitä paremmin ajoradat on erotettu toisistaan esimerkiksi keskikaiteilla, sitä vähemmän vakavia onnettomuuksia tapahtuu.

    Suomen Mielenterveysseuran kriisipuhelin
    puh. 010 195 202
    Raskaan liikenteen vertaistuki
    puh. 020 345 888