Siirry sisältöön
Lapsi potkupyöräilee isovanhemman kanssa.

Matka turvalliseksi pyöräilijäksi alkaa pienestä pitäen

Lapsilla on oikeus liikkua liikenteessä turvallisesti. Aluksi aikuisten seurassa, sitten itsenäisesti. Kun itsenäinen liikkuminen omin jaloin sujuu, siirtyy lapsi usein pyörän selässä valloittamaan maailmaa.

Turvallisen pyöräilyn edistäminen kannattaa, sillä omin voimin liikkuminen lisää hyvinvointia ja terveyttä. Tärkeää on myös tukea ekologisesti kestävien kulkutapatottumusten muodostumista.

Lasten ikään liittyvä kehittymättömyys ja kokemattomuus liikenteestä altistavat heidät riskeille. Pyöräillessä vauhti ja tasapainon säilyttäminen vie aikaa havaintojen tekemiseltä entisestään. Miten lasten kasvua turvallisiksi pyöräilijöiksi voidaan tukea? Löytyisikö apua esimerkiksi Liikenneturvan digitaalisesta oppimisympäristö Filla&Rillasta?

Kuinka turvallista lasten pyöräily on tilastojen valossa?

Pyöräilijöiden kuolemaan johtaneet onnettomuudet tilastoidaan luotettavasti. Onnettomuustietoinstituutin tilastojen mukaan vuosien 2016–2020 välillä ei kuollut yhtään alle kouluikäistä pyöräilijää. 7–14-vuotiaita pyöräilijöitä kuoli yksi ja 15–17-vuotiaita kolme.

Loukkaantumiseen johtavien pyöräilyonnettomuuksien määrästä ei sen sijaan ole olemassa tarkkaa tietoa. Niitä voidaan arvioida esimerkiksi poliisin tietoon tulleiden tai liikennevakuutuksesta korvattujen onnettomuuksien määrien kautta. Tilastoinnin ulkopuolelle jää kuitenkin paljon onnettomuuksia, jolloin näiden aineistojen käyttäminen turvallisuuden arvioinnissa antaa todennäköisesti liian positiivisen kuvan asiasta. Tilastosta puuttuu erityisesti yksittäisiä loukkaantumiseen johtaneita kaatumisia ilman toista osapuolta. Erilaiset kyselyt pyöräilijöiden (ja jalankulkijoiden) onnettomuusmääristä antavat paljon isompia lukuja loukkaantumisista.

Puutteellisten onnettomuus- ja suoritetietojen takia myös eri liikkumismuotojen hyötysuhteiden vertailu on hyvin epävarmaa.

Mikä nostaa erityisesti lasten riskiä liikenteessä?

Osin ennustamaton ja nopeita tilanteita sisältävä liikenneympäristö vaatii toimivaa tiedonkäsittelykykyä. Siitä vastaa otsalohkomme. Tiedetään, että otsalohkot jatkavat kehitystään varhaisaikuisuuteen saakka. Tämä tuo lapsille haasteita. Erityisesti tarkkaavaisuuden ohjaaminen ja ylläpitäminen olennaisissa asioissa voi olla hankalaa. Nuoreen ikään liittyvä impulsiivisuus voi saada toimimaan yllättävästi.

Huomio saattaa kiinnittyä turvallisuuden kannalta epäolennaisiin asioihin. Arkihavainnot lasten kanssa liikenteessä liikkuessa osoittavat, että lasten tarkkaavaisuus voi vaellella lähes missä vain naapurin koirasta mielikuvituskavereihin ja kännykkään.

Kokemattomilla kulkijoilla ei ole vielä kokemusta siitä, millaisia riskejä liikenneympäristö voi sisältää. Puutteet kyvyssä tuottaa riittävä tilannetietoisuus, eli havainnoida, ymmärtää ja ennustaa tilanteita, voivat aiheuttaa riskiä.

Tutkimusten mukaan kokemattomille tienkäyttäjille onkin tyypillistä, että katseet suuntautuvat kapealle näkökentälle suoraan eteenpäin ja huomio kiinnittyy liikenneympäristössä yksittäisiin asioihin. Tällöin liikennetilanteiden ennustaminenkaan ei suju hyvin. Tutkimukset kertovat, että potentiaalisesta vaarasta kertovia vihjeitä ei osata hyödyntää ja näkemäesteet voivat tuottaa ongelmia.

Foot ja kollegat esittävät tutkimuksessaan (2006), että lapsille myös liikennesääntöjen ohjailevan luonteen ymmärtäminen voi olla vaikeaa. Lapset suhtautuvat sääntöihin usein jyrkästi ja luottavat liikaa, että muut seuraavat niitä.

Useissa tutkimuksissa on tarkasteltu kykyä turvalliseen tienylitykseen. Tehtävä arkipäiväisyydessään on tarkemmin ajateltuna varsin monimutkainen: tien ylittäjän täytyy havainnoida liikennemerkit ja toiset tienkäyttäjät, ymmärtää liikenteen riskitekijät ja arvioida lähestyvien ajoneuvojen suunta, nopeus ja paikka sekä ennakoida toisten aikomuksia. Tutkimusten mukaan turvalliseen tien ylitykseen vaadittavat kyvyt voivat ylittää erityisesti pienempien lasten kapasiteetin. Joskus näin tapahtuu aikuisillekin.

Lisäksi lasten impulsiivinen käytös ja pieni koko voivat tehdä heidän toimintansa muille vaikeaksi ennakoida. Erityisesti koulujen läheisyydessä vaaditaan toisilta tienkäyttäjiltä erityistä varovaisuutta aivan syystä.

Pyöräily tuo lisää vauhtia ja vaatii motorisia taitoja

Lapsen siirtyessä pyörän selkään haasteet kasvavat. Pyörällä kulkiessa vauhtia on enemmän, jolloin aikaa havaintojen tekemiselle on vähemmän. Lisäksi pyörän hallinta vaatii taitoja.

Pienillä lapsilla motoriset kyvyt ovat vasta kehittymässä. Schaeferin ja kollegoiden tutkimuksessa (2008) tarkasteltiin kognitiivisen ja motorisen tehtävän suorittamista samanaikaisesti. Tulosten mukaan lapset priorisoivat motorista tehtävää kognitiivisen tehtävän yli. Tämä voi tuoda aloittelevalle pyöräilijälle riskiä, sillä samalla, kun pyörä on pidettävä hallinnassa (motorinen tehtävä) on myös pystyttävä havainnoimaan ja ennakoimaan liikennettä (kognitiivinen tehtävä).

Lapset myös usein yliarvioivat omat taitonsa. Jotta turhia riskejä ei oteta, tarvitaan kuitenkin tarkkuutta omien kognitiivisten ja motoristen kykyjen arvioon.

Cordovilin ja kollegoiden tutkimuksessa (2022) vertailtiin lasten motorisen pyöräilytaidon oppimisen ikää eri maissa. Tulosten mukaan suomalaislapset oppivat pyöräilemään melko varhain: jo keskimäärin 4,8-vuotiaana. Tämä tuo hyvät valmiudet turvalliseen pyöräilyyn liikenteessä.

On kuitenkin tärkeää muistaa, että turvallinen pyöräily vaatii erilaisten tietojen ja taitojen hallintaa. Se edellyttää myös turvallista asennetta. Motorinen pyöräilytaito on tärkeä – mutta kuitenkin vain yksi osa turvallista pyöräilyä.

Miten voidaan tukea lasten turvallista pyöräilyä?

Lasten liikkumisen turvallisuuteen vaikutetaan kehittämällä liikenneympäristöjä ja turvallisempia ajoneuvoja sekä lainsäädännön kautta ja liikennekasvatuksen keinoin. Tässä keskitytään viimeiseen.

Lapsen kasvaessa turvalliseksi tienkäyttäjäksi, taustalla on tietojen, taitojen ja asenteiden kehittyminen.

Aivojen kypsymiseen emme juurikaan voi vaikuttaa. Sen sijaan liikennekasvatuksessa voidaan keskittyä esimerkiksi turvallisten toimintamallien opettamiseen ja asenteisiin vaikuttamiseen. Kun jo alusta alkaen opitaan oikeat automaattiset tavat, huonoja tapoja ei tarvitse myöhemmin työläästi poisoppia.

Olennaista liikennekasvatuksessa on suunnitelmallisuus ja pitkäjänteisyys. Liika sääntöjen opettelu ja korostaminen voivat kuormittaa lapsen kehittymätöntä työmuistia entisestään. Lasten on opittava, että muiden liikkujien aikomukset eivät välttämättä aina seuraa jyrkästi liikennesääntöjä. Toisaalta liika ajotaitojen harjoittelu yksinään voi luoda liiallista itsevarmuutta liikenteeseen.

Opettajien toteuttaman koulujen liikennekasvatuksen lisäksi lasten vanhemmilla ja muulla lähipiirillä on keskeinen asema lasten liikennekasvattajina. Vanhemmat huolehtivat turvavarusteista ja pyörän kunnosta sekä toimivat tärkeinä roolimalleina. Eritysesti asenteet liikenneturvallisuutta kohtaan periytyvät lapsille usein kotoa.

Lapsen kanssa yhdessä liikkuminen on kivaa, se on myös tärkeää. Perheen liikkuessa yhdessä lapsen liikennetaidot kehittyvät kuin luonnostaan. Kun lapsen kanssa vielä pohditaan erilaisia vaaratilanteita ja niiden ratkaisemista, sekä kerrataan esimerkiksi liikennesääntöjä, lapsen matka turvalliseksi tienkäyttäjäksi edistyy.

Kun kävellen ja pyörällä on liikuttu runsaasti, myös vanhemmalle on selvempää mitä lapsi osaa ja mitä tulisi vielä harjoitella. Vanhempien vastuulla on arvioida oman lapsensa kyky turvalliseen itsenäiseen liikkumiseen ja pyöräilyyn.

Auttavatko koulujen pyöräilykasvatusohjelmat?

Kouluissa hyödynnettäviä liikennekasvatusohjelmia on luotu useita ympäri maailman. Kuitenkin vain harvojen tehokkuutta on arvioitu tieteellisesti pätevin keinoin. Tulokset viittaavat siihen, että erilaiset luokkahuoneissa hyödynnettävät ohjelmat saattavat parantaa lasten tietämystä turvallisesta pyöräilystä, kuten liikennesäännöistä. Epävarmempaa on, kuinka paljon lasten asenteet ja todellinen käyttäytyminen liikenteessä muuttuvat harjoittelun seurauksena.  

On mahdollista, että lasten on haastavaa siirtää luokkahuoneessa tapahtuvaa harjoittelua liikenneympäristöön. Onkin suositeltavaa, että luokkahuoneessa tapahtuvaan harjoitteluun liittyy myös käytännön harjoittelua liikenteessä.

Mahdollisia hyötyjä voi heikentää myös se, että lasten liiallinen itsevarmuus voi lisääntyä harjoittelun myötä. Carlin ja kumppaneiden tutkimuksessa (1998) lasten liikenneonnettomuudet jopa lisääntyivät pyöräilyohjelmaan osallistumisen jälkeen. Uusimmissa pyöräilykasvatusohjelmissa lasten kykyä muodostaa tarkka arvio omasta taitotasosta on pyritty parantamaan. Lisäksi on tunnistettu myös liikenteen vaarojen havainnointitaitojen merkitys, joita onkin pyritty kehittämään lupaavin tuloksin.

Hatfieldin ja kollegoiden tutkimuksissa (2017 & 2019) tarkasteltiin australialaisen ”uuden sukupolven” pyöräilykasvatusohjelma Safe Cyclen vaikuttavuutta. Safe Cyclessa aiemmista kasvatusohjelmista poiketen keskiössä on kehittää lasten kykyä huomioida liikenneympäristön vaaratekijöitä ja lisätä lasten tietoisuutta omien taitojen tasosta.

Tulosten perusteella lasten tietämys turvallisuuteen liittyvistä asioista Safe Cyclen käytön jälkeen oli lisääntynyt. Lapset myös kokivat, että Safe Cycle oli tehnyt heistä turvallisempia pyöräilijöitä. Vastausten perusteella he eivät pitäneet itseään kuitenkaan muita parempina pyöräilijöitä. Huolimatta näistä positiivisista tuloksista, ei pystytty osoittamaan, että lasten turvallinen käyttäytyminen todellisessa liikenneympäristössä olisi lisääntynyt.

On syytä muistaa, että onnettomuudet ovat harvinaisia tapahtumia ja tulos voi tarkoittaa, että positiivista tulosta ei vain saatu mitattua. Lisäksi käyttäytymisen muutoksen mittaamiseen liittyy haasteita.

Todennäköistä kuitenkin on, että opitun siirtymisessä käyttäytymisen muutokseen, tarvitaan pitkäjänteistä kasvatustyötä vaikuttaen koko lapsen lähipiiriin huoltajista kouluyhteisöön asti.

Liikenneturvan Filla&Rillassa tavoitteena on turvallisen pyöräilyn edistäminen

Liikenneturvan Filla&Rilla (Avautuu uuteen ikkunaan) on ilmainen digitaalinen oppimisympäristö, joka tukee lapsen kasvua turvalliseksi pyöräilijäksi. Se on suunnattu 3. – 6. luokkien oppilaille.

Filla&Rillassa turvallisen pyöräilyn osa-alueet katetaan suunnitelmallisesti ja tasapainoisesti. Oppimisympäristön tehtävissä opitaan liikennesääntöjä ja turvavarusteiden asianmukaista käsittelyä. Lisäksi harjoitetaan oppilaiden kykyä ennakoida liikennetilanteita ja käsitellään tarkkaavaisuuden merkitystä liikenteessä. Keskiössä on myös riskitekijöiden tunnistaminen ja ymmärryksen lisääminen omien taitojen tasosta.

Filla&Rillan rakenne tukee opiskelua oikeassa järjestyksessä. Pelilliset elementit pitävät motivaatiota yllä.

Filla&Rillassa jokaisen oppimisosion päätteeksi oppilaat saavat itselleen ladattavan todistuksen. Se sisältää tehtäviä kotona ja koulussa tehtäväksi. Tavoitteena on, että opittu todella siirtyy oikeaan liikenneympäristöön.

On myös tärkeää, että jokainen meistä aikuisista näyttää hyvää esimerkkiä lapsille joka päivä. Jos lapset näkevät jatkuvasti aikuisten suhtautuvan välinpitämättömästi suojateihin tai kävelevän punaisia päin, ei opittu saa tukea.

Aiemman tutkimuksen perusteella erityisesti asenteisiin voi olla vaikea vaikuttaa harjoitusohjelmien kautta. Sen sijaan tiedetään, että lasten vanhemmat toimivat roolimalleina ja vaikuttavat lasten käyttäytymiseen nyt ja tulevaisuudessa. Filla&Rillan yhtenä tavoitteena on toimia väylänä kodin ja koulun välillä sekä innostaa turvalliseen aktiiviseen pyöräilyyn.

Oletko jo tutustunut Filla&Rillaan (Avautuu uuteen ikkunaan)? Tee yksi osio ja lataa itsellesi todistus.

Mukavia pyöräilyhetkiä!

Lähteet

Ampofo‐Boateng, K., Thomson, J. A., Grieve, R., Pitcainr, T., Lee, D. N., & Demetre, J. D. (1993). A developmental and training study of children’s ability to find safe routes to cross the road. British Journal of Developmental Psychology11(1), 31–45.

Barton, B. K., & Morrongiello, B. A. (2011). Examining the impact of traffic environment and executive functioning on children’s pedestrian behaviors. Developmental psychology47(1), 182.

Carlin, J. B., Taylor, P., & Nolan, T. (1998). School based bicycle safety education and bicycle injuries in children: a case-control study. Injury Prevention4(1), 22–27.

Cordovil, R., Mercê, C., Branco, M., Lopes, F., Catela, D., Hasanen, E., … & Estevan, I. (2022) Learning to cycle: a cross-cultural and cross-generational comparison. Frontiers in Public Health, 1113.

Crundall, D. (2016). Hazard prediction discriminates between novice and experienced drivers. Accident Analysis & Prevention, 86, 47–58.

Ehrlich, P. F., Helmkamp, J. C., Williams, J. M., Haque, A., & Furbee, P. M. (2004). Matched analysis of parent’s and children’s attitudes and practices towards motor vehicle and bicycle safety: an important information gap. Injury Control and Safety Promotion, 11(1), 23-28.

Endsley, M. R. (1995). Toward a theory of situation awareness in dynamic systems. Human Factors: The Journal of the Human Factors and Ergonomics Society, 37(1), 32–64.

Foot, H. C., Thomson, J. A., Tolmie, A. K., Whelan, K. M., Morrison, S., & Sarvary, P. (2006). Children’s understanding of drivers’ intentions. British Journal of Developmental Psychology, 24(4), 681–700.

Gitelman, V., Levi, S., Carmel, R., Korchatov, A., & Hakkert, S. (2019). Exploring patterns of child pedestrian behaviors at urban intersections. Accident Analysis & Prevention, 122, 36–47.

Gregersen, N. P. (1996). Young drivers’ overestimation of their own skill—an experiment on the relation between training strategy and skill. Accident Analysis & Prevention28(2), 243–250.

Hatfield, J., Dozza, M., Patton, D. A., Maharaj, P., Boufous, S., & Eveston, T. (2017). On the use of naturalistic methods to examine safety-relevant behaviours amongst children and evaluate a cycling education program. Accident Analysis & Prevention108, 91–99.

Hatfield, J., Boufous, S., & Eveston, T. (2019). An evaluation of the effects of an innovative school-based cycling education program on safety and participation. Accident Analysis & Prevention127, 52–60.

Hill, R., Lewis, V., & Dunbar, G. (2000). Young children’s concepts of danger. British Journal of Developmental Psychology18(1), 103–119.

Lehtonen, E., Airaksinen, J., Kanerva, K., Rissanen, A., Ränninranta, R., & Åberg, V. (2017). Game-based situation awareness training for child and adult cyclists. Royal Society Open Science, 4(3), 160823.

Lehtonen, E., Sahlberg, H., Rovamo, E., & Summala, H. (2017). Learning game for training child bicyclists’ situation awareness. Accident Analysis & Prevention, 105, 72–83.

Richmond, S. A., Zhang, Y. J., Stover, A., Howard, A., & Macarthur, C. (2014). Prevention of bicycle-related injuries in children and youth: a systematic review of bicycle skills training interventions. Injury Prevention20(3), 191–195.

Salenius S. 2022. OTI-pyöräilyraportti 2022. Onnettomuustietoinstituutti OTI. Helsinki. ISBN 978-952-7335-00-0.

Schaefer, S., Krampe, R. T., Lindenberger, U., & Baltes, P. B. (2008). Age differences between children and young adults in the dynamics of dual-task prioritization: Body (balance) versus mind (memory). Developmental Psychology, 44(3), 747.

Schwebel, D. C., Davis, A. L., & O’Neal, E. E. (2012). Child pedestrian injury: A review of behavioral risks and preventive strategies. American Journal of Lifestyle Medicine, 6(4), 292302.

Thomson, J. A., Tolmie, A. K., Foot, H. C., Whelan, K. M., Sarvary, P., & Morrison, S. (2005). Influence of virtual reality training on the roadside crossing judgments of child pedestrians. Journal of Experimental Psychology: Applied, 11(3), 175.

Underwood, G., Phelps, N., Wright, C., Van Loon, E., & Galpin, A. (2005). Eye fixation scanpaths of younger and older drivers in a hazard perception task. Ophthalmic and Physiological Optics, 25(4), 346–356.

Underwood, G., Chapman, P., Brocklehurst, N., Underwood, J., & Crundall, D. (2003). Visual attention while driving: sequences of eye fixations made by experienced and novice drivers. Ergonomics, 46(6), 629–646.

Vinje, M. P. (1981). Children as pedestrians: abilities and limitations. Accident Analysis & Prevention, 13(3), 225–240.

Zeuwts, L. H., Deconinck, F. J., Vansteenkiste, P., Cardon, G., & Lenoir, M. (2020). Understanding the development of bicycling skills in children: A systematic review. Safety Science, 123, 104562.

Zeuwts, L. H., Vansteenkiste, P., Deconinck, F. J., Cardon, G., & Lenoir, M. (2017). Hazard perception in young cyclists and adult cyclists. Accident Analysis & Prevention, 105, 64-71.